Silloin syksyllä

Niin kesä vain karisti kasvonsa ja kaikki on valmista lumen tuloon.

Syksy on ollut mitä kaunein ja tunnelmallisin. Hymy hiipii huulilla, kun kertaan syksyn tapahtumia. Paljon uutta, paljon vanhaa ja ennen kaikkea paljon mistä oppia. 

Niin täynnä

Värejä ja valoa, että eräänä päivänä kävellessäni syksyn ruska herätti henkiin runon. 

"Lehdet maassa pitkin polkua

Kesän kasvot

Tuulien lapset

Auringossa leikkii tanssien

Omat rakkaat

Talven vangit"

Syksystä kiitollinen,

Laura Elina

Auringon voima

Voi, miten ihanasta kesästä olenkaan saanut nauttia!
Ehdottomasti parasta tässä kesässä on ollut veneily!!

Siilinkari kauniina kesäpäivänä

Kuuma kesäpäivä, lämmin tuulen vire, hiljaisuus, vain veden liplatus kuuluu veneen halkoessa vettä rauhalliseen tahtiinsa.
Välillä mukana oli evästä ja leppoisaa musiikkia. Ja mukana oli AINA uikkarit, sillä hyppy veteen veneen kyydistä oli kun olisi hypännyt paratiisiin.

Ala-asteikäisenä olin purjehdusleirillä ja täysin untuvikkona minut sitten vain tuupattiin pienen purjeveneeni kanssa vesille. Törmäilin muiden pikkupurjehtijoiden veneisiin, sotkeuduin poijuihin ja lähes kaadoin veneeni keskellä järveä. Leirin viimeiset päivät istuinkin visusti rannalla traumojeni kanssa ja katselin muiden menoa. Siitä lähtien vene, jossa on purje, on tuntunut uhkaavalta ja olen pysynyt niistä kaukana.

Ja niin saapui vene satamaan.

En olisi voinut ajatellakaan, että kesän 2013 alussa haemme purjeveneen Pimeesalmen satamasta ja purjehdimme sen omalle satamapaikallemme Tampereelle. Mutta niinhän siinä kävi ja että mä rakastan sitä venettä!! Olin jopa kolme päivää putkeen veneessä yötä päivää, purjehdin myrskysäällä ja voin ylpeänä todeta, että olen selättänyt purjehduspelkoni! :)

Mutta kesään mahtui veneilyn lisäksi myös paljon muuta.

Laivanäyttely Lappeenrannassa

Kavereita, tanssitreenejä, kotimaamatkailua, piknikkejä, koristapahtumaa, juhlia, sukukokous, uimista.. Kyllä näillä muistoilla jaksaa taas ensi kesään! <3

Street Jam Tampere -katukoristapahtuma

Street Jamin musiikista vastasi DJ Preal. 

Kaukajärven rannalla

Kesän kaunein auringon lasku. Jaoin sen kahden hyvän ystäväni seurassa.

Sydämeni osuman sai -Norja upposi ja syvälle..

Norjan reissustani (tai operaatiosta ´sisko kotiin´) on nyt vierähtänyt useampi viikko. Ja nyt kun Suomen kesäsäät ovat hieman viilentyneet on mukava käydä läpi matkamuistoja. Kuvat kertovat paljon ja niitä katselemalla voi lähes elää uudestaan tuon mieleenpainuvan matkan.

Miten voisi sanoin kuvailla sitä tunnetta kun heräsin lentokoneesta juuri ennen laskeutumista ja huomasin lentäväni paratiisin yllä. Meri kimmelsi auringon kultaa ja pienet saaret, jylhine vuorineen nostivat itsensä ylväästi esiin. Lensimme yhä vain lähempänä meren pintaa, kunnes laskeuduimmekin turvallisesti maan kamaralle. Katsoin hymyillen vierustoveriani. Sykkikö hänenkin rintakehässään pieni aurinko tästä kaikesta kauneudesta.

Hymyni ei tainnut hyytyä koko päivänä. Bussi kiemurteli rantaviivaa pitkin kohti Moaa. Uskomatonta, että nämä ihmiset asuvat täällä. Kymmenittäin satamia täynnä toinen toistaan komeampia pursia, isoikkunaisia taloja rinteet täynnä, hurjana näyttäytyviä vuoria ja loputon sini, joka ulottui merestä taivaan kattoon asti.

Oma rakas siskoni oli minua bussipysäkillä vastassa. Hän näytti onnelliselta ja hyvinvoivalta. Juuri sellaiselta, miltä toivon hänestä myös tuntuvan nyt ja aina. Pikkuruinen siskoni, josta niin kovasti huolehdin pienempänä, näyttää minulle tietä, näyttää mistä löytyy mitäkin, kyselee miten matkani meni ja huolehtii minulle ruokaa. Majoituin koulurakennukseen muiden kanssa ja sain ihan oman huoneenikin. Pieni sisäoppilaitos, kodikas ja täynnä elämää. Esittäydyin talon väelle, oppilaille sekä henkilökunnalle. Kaikki olivat niin iloisia tervehtiessään minua. Olen onnellinen, että näin mukavia ihmisiä on kuulunut siskoni vuoteen.

Autoin talon siivouksessa, kävelin yksikseni pitkin kapeita katuja, valokuvasin, pelasin lentopalloa rannalla, pidättelin itkua koulun loppujuhlassa, uppouduin yhteisten musiikkihetkien suloisiin sointuihin, tutustuin talon asukkaisiin, luin kirjaa auringossa, söin mahtavaa ruokaa ja ennen kaikkea nautin jokaisesta hetkestä sydämeni pohjasta.

Hyvästelimme lenkkarit..

Sisko, housut ja  herkkupizza

Ja minä kun niin luulin hakevani siskon kotiin.. 

Sisko näytti, että koti on siellä missä on hyvä olla. Ja hetken aikaa minun kotini oli Norjassa. Pienen hetken, mutta niin ikimuistoisen, että vieläkin lämmittää sydäntä kun muistelen sitä rauhaa jonka löysin itsestäni tuona viikonloppuna.

Se oli minun matkani. Ikioma matkani. <3

Omaa aikaa Oslon kentällä

Kun matka on alkanut klo 3.10 lähtevällä bussilla, on tuskin ihmeellistä, että olen nukkunut koko matkan. Ensin bussissa, sitten lennolla Helsingistä Osloon ja nyt Oslon lentokentällä. 

Vaihtolennoissa on se kiva, että joskus saa odottaa jopa 12 tuntia kentällä. Tänään onneksi VAIN 7! (Kävellen olisin kai jo perillä..)

Onneksi aika menee nopeasti nukkuessa. 

Nyt horroksen väistyessä, ensimmäinen solomatkani vasta pääsee aluilleen. Tosin jää melko lyhyeksi, koska yhden lyhyen lentopyrähdyksen sekä määrittelemättämän bussimatkan jälkeen olen jo perillä Ålesundissa.

Tykkään katsella ihmisiä lentokentillä ja miettiä mihin he ovat matkalla. Romanttinen viikonloppu Pariisissa? Matkalla konferenssiin puhumaan pingviinien oikeuksista? Kuukauden vaellus Alpeilla? Perheloma Egyptissä? Pako Meksikoon?!

Omalla kohdallani, ihmisten ei tarvitse kahta kertaa miettiä. Senhän huomaa heti, että minä olen matkalla tapaamaan siskoani! :)

Ensimmäinen blogini

Laura Elina: Ensimmäinen kappale

 Operaatio ´sisko kotiin´

Minulla on aivan mahtava perhe. Ei varmasti maailman paras, mutta vähintäänkin toiseksi paras! :)

Asun Tampereella ja tanssin latinalaistansseja. Olen matkustellut paljon tanssiharrastukseni puolesta ja Eurooppa alkaa olla jo koluttu. En ole kuitenkaan saanut matkailusta tarpeekseni, joten matkat jatkuvat!

Matkailusta puheenollen, pikkusiskoni, jota usein luullaan isosiskokseni (mistä lie johtuu..), on viettänyt viimeiset puoli vuotta Norjassa ja New Yorkissa. Minä lennän ensi torstaina Norjaan Ålesundiin hakemaan hänet kotiin. Käsky kuului: "Ota sitten ihan sika vähän tavaraa, niin mun kamoja mahtuu sun laukkuihin." 

Check! Mukaan siis hammasharja ja juhlamekko perjantaista päätösjuhlaa varten, joka järjestetään siskon koululla. Eipähän tarvitse käyttää aikaa pakkaamiseen.

Vaikka olenkin matkustanut paljon ja lentäminen on tuttu juttu, lennän ensimmäistä kertaa ihan ypö yksin. Onneksi sisko lentää kanssani kotiin. Ei kai sillä niin muuten ole väliä, mutta nukahdan aina koneessa ja päädyn nojaamaan viereisen hartiaan. Mitä tutumpi hartia kun herään, sen vähemmän nolottaa. 

Lähtölaskenta Norjan pikavisiittiä varten on alkanut. En malta odottaa! 

Fiilistelen jo valmiiksi. Katsokaa nyt noita maisemia!