torstai 30. toukokuuta 2013

Omaa aikaa Oslon kentällä

Kun matka on alkanut klo 3.10 lähtevällä bussilla, on tuskin ihmeellistä, että olen nukkunut koko matkan. Ensin bussissa, sitten lennolla Helsingistä Osloon ja nyt Oslon lentokentällä. 

Vaihtolennoissa on se kiva, että joskus saa odottaa jopa 12 tuntia kentällä. Tänään onneksi VAIN 7! (Kävellen olisin kai jo perillä..)
Onneksi aika menee nopeasti nukkuessa. 

Nyt horroksen väistyessä, ensimmäinen solomatkani vasta pääsee aluilleen. Tosin jää melko lyhyeksi, koska yhden lyhyen lentopyrähdyksen sekä määrittelemättämän bussimatkan jälkeen olen jo perillä Ålesundissa.

Tykkään katsella ihmisiä lentokentillä ja miettiä mihin he ovat matkalla. Romanttinen viikonloppu Pariisissa? Matkalla konferenssiin puhumaan pingviinien oikeuksista? Kuukauden vaellus Alpeilla? Perheloma Egyptissä? Pako Meksikoon?!

Omalla kohdallani, ihmisten ei tarvitse kahta kertaa miettiä. Senhän huomaa heti, että minä olen matkalla tapaamaan siskoani! :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Ensimmäinen blogini

Laura Elina: Ensimmäinen kappale
 Operaatio ´sisko kotiin´

Minulla on aivan mahtava perhe. Ei varmasti maailman paras, mutta vähintäänkin toiseksi paras! :)

Asun Tampereella ja tanssin latinalaistansseja. Olen matkustellut paljon tanssiharrastukseni puolesta ja Eurooppa alkaa olla jo koluttu. En ole kuitenkaan saanut matkailusta tarpeekseni, joten matkat jatkuvat!

Matkailusta puheenollen, pikkusiskoni, jota usein luullaan isosiskokseni (mistä lie johtuu..), on viettänyt viimeiset puoli vuotta Norjassa ja New Yorkissa. Minä lennän ensi torstaina Norjaan Ålesundiin hakemaan hänet kotiin. Käsky kuului: "Ota sitten ihan sika vähän tavaraa, niin mun kamoja mahtuu sun laukkuihin." 

Check! Mukaan siis hammasharja ja juhlamekko perjantaista päätösjuhlaa varten, joka järjestetään siskon koululla. Eipähän tarvitse käyttää aikaa pakkaamiseen.

Vaikka olenkin matkustanut paljon ja lentäminen on tuttu juttu, lennän ensimmäistä kertaa ihan ypö yksin. Onneksi sisko lentää kanssani kotiin. Ei kai sillä niin muuten ole väliä, mutta nukahdan aina koneessa ja päädyn nojaamaan viereisen hartiaan. Mitä tutumpi hartia kun herään, sen vähemmän nolottaa. 





Lähtölaskenta Norjan pikavisiittiä varten on alkanut. En malta odottaa! 
Fiilistelen jo valmiiksi. Katsokaa nyt noita maisemia!