Sydämeni osuman sai -Norja upposi ja syvälle..

Norjan reissustani (tai operaatiosta ´sisko kotiin´) on nyt vierähtänyt useampi viikko. Ja nyt kun Suomen kesäsäät ovat hieman viilentyneet on mukava käydä läpi matkamuistoja. Kuvat kertovat paljon ja niitä katselemalla voi lähes elää uudestaan tuon mieleenpainuvan matkan.

Miten voisi sanoin kuvailla sitä tunnetta kun heräsin lentokoneesta juuri ennen laskeutumista ja huomasin lentäväni paratiisin yllä. Meri kimmelsi auringon kultaa ja pienet saaret, jylhine vuorineen nostivat itsensä ylväästi esiin. Lensimme yhä vain lähempänä meren pintaa, kunnes laskeuduimmekin turvallisesti maan kamaralle. Katsoin hymyillen vierustoveriani. Sykkikö hänenkin rintakehässään pieni aurinko tästä kaikesta kauneudesta.

Hymyni ei tainnut hyytyä koko päivänä. Bussi kiemurteli rantaviivaa pitkin kohti Moaa. Uskomatonta, että nämä ihmiset asuvat täällä. Kymmenittäin satamia täynnä toinen toistaan komeampia pursia, isoikkunaisia taloja rinteet täynnä, hurjana näyttäytyviä vuoria ja loputon sini, joka ulottui merestä taivaan kattoon asti.

Oma rakas siskoni oli minua bussipysäkillä vastassa. Hän näytti onnelliselta ja hyvinvoivalta. Juuri sellaiselta, miltä toivon hänestä myös tuntuvan nyt ja aina. Pikkuruinen siskoni, josta niin kovasti huolehdin pienempänä, näyttää minulle tietä, näyttää mistä löytyy mitäkin, kyselee miten matkani meni ja huolehtii minulle ruokaa. Majoituin koulurakennukseen muiden kanssa ja sain ihan oman huoneenikin. Pieni sisäoppilaitos, kodikas ja täynnä elämää. Esittäydyin talon väelle, oppilaille sekä henkilökunnalle. Kaikki olivat niin iloisia tervehtiessään minua. Olen onnellinen, että näin mukavia ihmisiä on kuulunut siskoni vuoteen.

Autoin talon siivouksessa, kävelin yksikseni pitkin kapeita katuja, valokuvasin, pelasin lentopalloa rannalla, pidättelin itkua koulun loppujuhlassa, uppouduin yhteisten musiikkihetkien suloisiin sointuihin, tutustuin talon asukkaisiin, luin kirjaa auringossa, söin mahtavaa ruokaa ja ennen kaikkea nautin jokaisesta hetkestä sydämeni pohjasta.

Hyvästelimme lenkkarit..

Sisko, housut ja  herkkupizza

Ja minä kun niin luulin hakevani siskon kotiin.. 

Sisko näytti, että koti on siellä missä on hyvä olla. Ja hetken aikaa minun kotini oli Norjassa. Pienen hetken, mutta niin ikimuistoisen, että vieläkin lämmittää sydäntä kun muistelen sitä rauhaa jonka löysin itsestäni tuona viikonloppuna.

Se oli minun matkani. Ikioma matkani. <3